Toivottomalta näytti, mutta yhtäkkiä alkoi polun reunat olemaan täynä pikkuruisia punaisia marjoja, metsämansikoita! Niitä tuli eteen kokoaika vaan lisää ja lisää. Mustikoita löytyi vasta ihan kotinurkilla.
Saaliina oli lopulta samanverran metsämansikoita kuin mustikoitakin. NAM!
Reilu tunti myöhemmin sain piirakan ulos uunista, ohjeen mukainen 40 minuutin paistoaika ei jostain syystä riittänyt minulla lainkaan. Tiedä häntä, mikä siinä sitten oli, mutta kypsyi ainakin lopulta! Mustikka voimakkaalla maullan peitti hieman alleen metsämansikan ihanaa makua, mutta oli piirakassa vähän erilainen makuvivahde kuin mustikkapiirakassa yksinään. Vaikkakin ihan hieman pääsi harmittamaankin kuinka paljon mansikoiden mausta katosi, en valita yhtään. Piirakka oli taivaallisen hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti